sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Runebergin iltaa


Tämä Vänrikki Stoolin tarinat on tätini koulukirja. Hänelle se oli semmoinen koulussa pakkoluettava, tietenkin. Osia piti opetella ulkoakin. Ajan hammas on vähän nakertanut vuonna 1942 painetun, Paavo Cajanderin 1889 suomentaman, 42. painoksen kansia. Sivut ovat ehjät ja paikoin marginaaleissa on tätini läksymerkintöjä. Hyvin kelpaa lueskeltavaksi taas tänään. Ja ihan pakottamatta. 



Kun lapseni olivat pieniä, meillä oli iltaohjelma aina sama: iltapesulle, -pisulle, -sadulle ja -pusulle. Siihen tavalliseen normi-iltaan toi vähän vaihtelua juhlapäivät. Niinpä iltasatuna luettiin pääsiäsiaikaan Waltarin Valtakunnan salaisuutta. Aleksis Kiven päivänä syötiin iltapalalla Aleksanterinleivoksia ja kiwi-hedelmiä ja luettiin Seitsemää veljestä. Ja Runeberginpäivänä iltapalalla oli Runebergintorttuja ja sängynreunalla luettiin Vänrikki Stoolia, tätä tätini koulukirjaa:


Kansilehti
Tämä Cajanderin samainen Vänrikki Stoolin tarinat on luettavissa Gutenbergilla ihan kokonaisuudessaan: Edellinen kokoelma, Jälkimmäinen kokoelma sekä Tietoja runoissa mainituista henkilöistä ja paikoista ym selityksiä. Sinne siis, jos vanha kieli kiinnostaa. (KLIK)


Olen joskus tullut heittäneeksi kehiin, en toki lastensängynreunalla, vaan ihan muualla, sitaatin Lotta Svärdiltä:
"Vaikk' kultia laukkusi täys sull' ois,
merikin niit' ammentaa.
Jumal'auta, tuommoiselle en sois
en pienintäkään pisaraa!"
Sillä sopii vaikka antaa pakit baaritiskillä - ainakin Runeberginiltana.

Niin muuttuu maailma, vänrikkini. Kirjan väliin olen tallentanut (Hesarista?) leikkeen, josta näkee, miten käännösten kieli on vuosien varrella muuttunut:





























Tässä päivän päätteeksi pari scannia postikorteista. Kuvat ovat kansallisrunoilija J.L. Runebergin Porvoon kodista (KLIK), Fredrika-rouvan hallintoalueilta:






















Vasemmalla rouvan oma salonki. Siellä rouva varmaan istui ystävättäriensä kanssa vaihtamassa kokemuksiaan aiheesta "Miten koulin mieheni kotikelpoisaksi". Istui, jos ei ollut baakkaamassa miehelleen niitä torttuja kyökin jäämämurusista.

Oikealla Fredrika-rouvan astiakomero. Kuparit säihkyy, näämmä. Yhtään en kyllä osaa kertoa, onko hylyillä jotain Runebergintorttujen leivonnassa tarvittavaa kalua.



Runebergintorttuisaa iltaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti