keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Neulojan kikkakori



Kun kudin on aina ollut käteni ulottuvilla, olen kaikenlaisia vinkkejä ja menettelyjä tullut kokeilleeksi. Tässä kumminkin kikkakorini parhaimmistoa, muualta opittuja ja itsekehiteltyjä. Näillä ainakin meillä lanka laulaa ja puikot tanssii.







KÄSINKERITTY KERÄ


Jos isoa erää ei ole kerittävänä, en viitsi ruuvata kerintälaitetta pöydänreunaan, vaan annan sille vapaapäivän. Kerin langan käsin ja teen kerästä sellaisen, että lanka juoksee kerän sisältä. Silloin kerä ei neuloessa kieri tuolin ja pöydänjalkojen ympärille tai kieri ulottumattomiin. Tämmöinen kerä pysyy kulhossa tai kopassa aika tottelevaisesti paikallaan silloinkin, kun lanka juoksee kerän ulkopinnalta. Ja mikä parasta, tämmöisestä kerästä on ilo neuloa, kun lanka juoksee nätisti kerän sisältä.
Käsinkeritty kerä, josta lanka juoksee myös kerän sisältä
























Ensin jätän ranteelle langan alkupään, ettei se piiloudu kerän sisään. Kerin kolmen sormen ympärille tuhdin ytimen. Sitten pistän peukalon ytimen sisään ja alan keriä. Pidän aina sormia kerällä kerinnän alla, jotta kerä pysyy pehmeänä. Kerin ja kerin, pidän peukalon koko ajan syvällä kerän ytimessä, katson, että alkupää on tallella tavoitettavissa ja välillä vähän käännän valmista kerää myötäpäivään. Ja kerin ja kerin, niin kauan kuin kerittävää on.


PYÖRÖPUIKOT


Sopivasti pyöröpuikkoja





Aina, jos vaan mahdollista neulon pyöröpuikoilla niin tuubit kuin tasotkin. Pyöröjä on kevyempi keikutella kun iso neule ei heilu raskaana pitkän puikon päässä. Pyöröt ovat lähipiiriystävälliset, niillä ei töki kipeästi vierus- tai sylikaveriaan.

Etenkin iso sileä neule etenee, ainaoikein vaan, joutuisasti pyöröpuikoilla pyöröneuleena ja kapeimmissa tuubeissa sukkapuikoitellen.  











SILMUKOIDEN LUONTI LANGALLE 170207























Tässä mallia. Otan luonnin mitalle tarvittavan pituuden lankaa luontilangaksi ja taitan mittapaikan sen lenkulle, jonka pistän pikkurillille parkkiin. Sitten poimin kerältä juoksevan langan vuoroin luontilangan etu- ja takakautta puikolle aloitussilmukoiksi.

Pikkurillilenkku ei neulomista haittaa, mutta siitä on helppo vetää luontilanka pois, sitten kun poimii siltä silmukat puikolle päättelyä varten. Luon aloituksen näin, jos haluan viimeistellä neuleen kaikki reunat samalla tavoin päätellen.


MANOOVERI- JA KERROSMERKIT


Tiedän, että käsityöliikkeissä myydään semmoisia pieniä plastiikkirenksuja, joita voi sujauttaa puikolle muistuttamaan manooveripaikoista. Niitä en ole koskaan kokeillut. Klemmareita puikolla silmukoiden välissä olen joskus testannut, mutta paras kikkani ikinä on ehdottomasti langanpätkä manooverimerkkinä

Se sopii kaikkiin puikkokokoihin ja sen voi värikoodata hyvin hälyttäväksi ja eri värein eri toimiin.

Otan parikymmensenttisen pätkän lankaa, taitan sen kahtia ja pistän lenkun puikolle, silmukoiden väliin, manooveripaikkaan. Kun neuloessa tulen manooverilangan tienoolle, tiedän tsekata tehdäänkö tällä kerroksella näillämain jotain.

Nostan manooverilankasilmun neulottujen silmukoiden puikolle, vuorokeroksilla sormella juoksevan neulelangan etu- tai  takakautta. Manooverilanka nousee neuleen mukana, pujottuu kerroslankoihin ja näyttää koko pituudellaan selvästi sen tärkeän paikan.
Manööverilanka neuleessa lisäyspaikan merkkinä
















Jos manooveripaikkoja on kerroksella useita, otan erivärisen manooverilangan hälyttämään esim. pyöröneuleen kerroksen vaihtumiskohtaan.
Huomiovärinen manooverilanka kerrosten vaihtumiskohdassa ja tukkapinnejä kerrosmerkkeinä















Tukkapinejä nulemerkeiksi



Pitkänmatkan kerroslaskenta on kurjaa. Siksipä pistän kerrosmerkiksi aina tukkapinnin. Tosi helppoa, kun vaikka lisäilee tai kaventelee määräkerrosten välein. Pinni paikoilleen vaan aina tapahtumakerroksella. Siloin kerroksia ei ole liialti laskettavana, melkein silmäämällä jo huomaa missä mennään. 




Pyöröneuleessa pinnimerkkaan kerroslaskennan aina vähän ennen kerrosten vaihtumiskohtaa. Huomaan helposti paikalle neuloessani, onko alkava kerros sellainen, jossa määräkerroksin on vuorossa jotain erityistä lankalenkkujen kohdilla.

Pitkää suoraa neuloessakin pistän tukkapinnin neuleeseen aina esim. 10 kerroksen välein. Niistä on sitten helppo laskea vaikka 12 pinniä, jos suunnitelman mukaan 120 kerrosta oli neulottavana.


KAVENNUKSET PEILIKUVINA 170207



Tässä yhden silmukan kavennuksia joka toisella kerroksella, sileän neuleen oikealla puolen neulottuna. Tämä on mielestäni helpoin ja vikkelin tapa. Kavennukset ovat minulle riittävästi peilikuvia, kun neulon kavennuspaikan oikealla puolen 2 silmukkaa takareunoista yhteen ja kavennuspaikan vasemmalla puolella 2 silmukkaa etureunoista yhteen.


SILMUKKA LISÄÄ SIELLÄ JA TOINEN TÄÄLLÄ 170207



Tässä lisäyksiä, niinkuin niitä yleensä teen. Joka toisella kerroksella otan langan neulomatta puikolle lisäyspaikkojen reunalla. Tasoneuleessa kahdella puikolla asioidessa, teen sen tuolla nurjan puolen neulonnassa. Sen jälkeen onkin helppo oikealla puolella neuloa puikolle otettu langankierto takareunasta oikein. Ei reikiä!


ITALIALAINEN PÄÄTTELY 170207



Italialainen päättely tekee neulereunan huolitellun ja professionaalisen näköiseksi. Belissimo! Tässä käytin päättelyompeluun lähintä lankaa, joka sattui olemaan eriväristä ja valitettavasti eripaksuistakin, kuin puikoilla oleva. Eriväri kuitenkin havainnollistaa päättelylangan reitin. Ja Virkattu kissa näyttää miten italialainen päättely tehdään, KLIK).


JÄMÄLANKAKOPPA ON KUIN HUVIPUISTO!


Jämälankakopalla pidetään hauskaa. Ei ollenkaan, missään tapauksessa, aloiteta mitään "tämä-varmaan-justiinsa-ehkä-riittää" -projektia. Ei kannata. Silloin rva Murphy tarttuu varmasti puikkoihin.

Kaikki semmoiset "ihan-sama-koska-lanka-loppuu" -hankkeet ovat sallittuja ja erittäin suositeltavia. Jämälangoista tehdään vain stressittömiä neulomuksia.

Kaiken paksuisia, -värisiä ja -laatuisia jämälankoja voi huolettomasti huvitellen neuloa samaan syssyyn. 

Näin hilpeää neuletta tulee jämälangoista pelkästään raitoja neuloen (millään kerroksella ei kirjoneulota kahdella eri langalla), kun välillä vähän venyttää neulotun kerroksen silmukkaa ulottumaan ylemmälle kerrokselle. Oikeita ja nurjia, mieluummin oikeita, kiitos, ja väliin johonkin raitaan vaikka pompularivi.
Raidallista huvittelua jämälagoista neuloen




























Jos viihtyy hurvittelemassa, siitä tulee vaikka kokonainen villaröijy. Näyttää ihan suunnitellulta, kun kappaleet on halutuin paikoin neulottu kaksin puikoin: tämmöinen raita tähän, samanlainen toiseen kappaleeseen ja sitten vasta seuraava raita molempiin.
Villaröijy jämälangoista











































HIRSIMÖKKINELIÖ

Jämälangoista voi aina neuloa hirsimökkiä. Jos ei tule nuttua, tullee edes tuluskukkaro. Ja voihan lankojen loppuessa hirsimökkineliötä kasvattaa vaikka kankaillakin.

Näin neulotaan hirsimökkiä






























1   luo 8 silmukkaa ja neulo 8 kertaa edetakaisin ainaoikeaa
2   päätä silmukat, jätä viimeinen s puikolle, älä katkaise lankaa
3   neulo keskiruudun reunalat 7 silmukkaa, puikolla yht. 8 s
4   neulo 8 edestakaiskerrosta ja päätä, jätä viimeinen s puikolle
5   neulo seuraavalta sivulta silmukat puikolle, yht. 16 s
6   neulo 8 edestakaiskerrosta ja päätä, jätä viimeinen s puikolle
7   neulo seuraavalta sivulta silmukat puikolle, yht. 16 s
8   neulo 8 edestakaiskerrosta ja päätä, jätä viimeinen s puikolle
9   neulo seuraavalta sivulta silmukat puikolle, yht. 24 s
10   jne

Työ etenee hirsi kerrallaan jo neulotun mökin ympäri kiertäen. Mökki kasvaa hirsi hirreltä aina 8 krsparin verran. Ja hirret kasvavat työn myötä pituutta aina 8 s kerrallaan. 

Eikä mitään väliä koska lanka loppuu. Kun loppuu, niin solmitaan seuraava kerä jatkoksi, jne. Jatketaan niin kauan kuin huvittaa.

Kerran otin kaikki siniset jämälangat ja neuloin ne hirsimökkipeitoksi. Niistä tuli ihan hyvänkokoinen torkkupeitto. Langat olivat monenlaatuisia, villaa, puuvillaa, viskoosia ja efektejä. Neuloin paksuilla puikoilla. Jos lanka oli pukoille ihan liian ohutta, neuloin sen kaksinkertaisena tai otin jonkun muun sinilangan lihottamaan sen sopivammaksi. Siitä tuli oikein kaunis sininen unipeitto. Valitettavasti en voi sitä kuvalla dokumentoida, kun se jäi yhtenä talvena ulkovajaan ja hiiriperhe tarvitsi sitä lämmikkeeksi.

Hirsimökkiruuduista olen tehnyt joskus upean puseronkin. Käytin syysvärisiä, eripaksuisia mohairjämiä, joista neuloin mökkinä kaksi neliötä etu- ja takakappaleiksi. Hihojen neliöitä vähän muotoilin lyhennetyin kerroksin kainalolta ranteeseen. Siitäkin on muisto vain, valitan.

Tässä näkyy miten hirsimökki rakentuu. Jämälankojen solmuja on surutta törröllään. Ei haittaa. Niistä tulee ihan huomaamattomia, kunhan ne vähän vanuttuvat käytössä ja pyykkikoneessa.
Jämälangoista neulottua hirsimökkiä




















Ja tässä mytyssä jämälangoista (ihan tylsän värisistä), hirsimökkinä neulottu torkkupeitto, joka hienostelee virkatuin reunoin.
Hirsimökkinä jämälangoista neulottu torkkupeitto


























Kun ensin konmarittaa neuloen pois semmoiset jämälangat, joista ei oikein tykkää, onkin jatko sitten pelkkää karkkipäivää huvipuistossa!

KIKKAKORIN POHJA EI VIELÄ PAISTA. EHKÄPÄ TÄYDENNÄN TÄHÄN JOSKUS LISÄÄ.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti