Mummilan neuleneliö

Mummilan neuleneliöitä neulon aina, kun en muutakaan neuloiltavaa keksi. Mummilan mallilla homma on sopivasti vaihtelevaa ja koukuttavaa (vai pitäisikö sanoa puikottavaa?). Ehkäpä olen mummilan-pitsineulonta-addikti. Enkä halua vieroitukseen!

Kiikkutuolin matto on neulottu kaksinkertaisella pumpulilangalla. Kolmen, n. 50cm x 50cm, neliön pituisen maton päissä on leveä mummilan neulepitsi.

Puutarhailua ja puuhahakirjailua

Puutarhailun, kevätkylvöjen ja mullassamyyräilyn lomassa vietän (Daniele Varén sanoin:) virkistäviä joutohetkiä uuden puuhakirjani parissa mitä kujeellisimmalla ja leikkisimmällä tavalla. "Tuhoa tämä kirja" on kerrassaan vimmatun riemastuttava puuha-ajanviete! Aktiviteettia ja oheistarpeita tarvitaan aikalailla, joten suositan 💖 kirjaa vain erityisen kehittyneille puuhakirjaajille!

Hei, taas me neulottiin!

Jämälangoista silkkisuikalein ilosteltu neulepaita odottaa valmiina juhannusta. Ja paksuilla puikoilla valmistui mohairlangasta ultrahelppo neulepaita. Molemmista puuttuu vielä valmistajan vaatelaput. Tehdaslappujen teossa on seisokki, kun printtien siirto kankaalle ei vaan sujunutkaan entiseen tapaan.

Odotettavissa pääsiäistä

Ensin vietetään Palmusunnuntai virpoen ja sitten aloitetaan pääsiäisvalmistelut kyökin puolella ja kotia koristellen. Meillä pääsiäistä vietetään perittyyn malliin, mutta sen vanhan lisäksi jotain uutta ja keltaista pitää myös olla.

Meidän pääsiäis-Tipu on nyt 2-vuotias

Undulaatit ovat aina laulelleet meillä kotona. Nykyisin visertävät iloisesti Adalmina & Alfred Tipu-lapsensa kanssa. Pari vuotta sitten pesälaatikossa hautui Tipu, joka uskaltautui ensimmäisen kerran pesän ulkopuolelle juuri kun perhepupuiltiin pääsiäistä.

Muista olla kiltti

Kerran lapsena sain isältäni muistukkeeksi sen parhaan kotoa saamani elämänohjeen: Muista olla kiltti! Se on niin tärkeä juttu, että olen sen scannannut säilyneeltä kortilta ja siirtänyt edelleen sellaisenaan, isäni käsialalla, moneen käyttöön. Tässä ohje tyynyliinassa ja paperisessa DIY-reissuraamissa.

Bulletiini 170310

Nyt on se aika vuodesta, kun aurinkoa odotellessa pitää syödä paljon auringonvärisiä antimia, sanoi äitini. Talven taituttua tarvitaan ainakin appelsiinia aamunavukseksi ja porkkanaa poskeen päivemmällä. Kesän kukkeutta odotellessa voi virkistää kevättä helein tupsukukin. Pääsiäiseen on vielä aikaa, mutta pupustelu on jo touhuisaa. Jos pupukannan kasvatus ei kiinnosta, voi multitekniikoin craftailla jotain ihan muutakin. Tai nopsasti neuloa yli-ison neulepaidan.

Tuhtia talvipastaa painonvahdinnan pikkutuhmille

Pitäisi ehkä teeskennellä syömäsiveää ja vetää verho kyökin ikkunaan. Mutta tunnustan olevani muonamoraaliton ja unohdan verhon edes rakoselleen. Nyt rasvaraittiit, hiilarinhätistäjät ja kolesterolinkepittäjät, olkaa hyvät ja siirtykää heti muualle lukemaan jotain salaattireseptiä. Tässä tulee pannuntäysi tuhtia ja hekumallisen hyvää talvipastaa meille painonvahdinnan pikkutuhmille. Lupaamme kyllä palata kaidalle polulle heti kun pannun pohja paistaa tyhjää.

Levitteitä ja lisukkeita kyökin puolelta

Ihan tavalliset levitteet, tahnat ja lisät ovat kestoherkkuja leivällä ja aterialla. Mössöiksi niistä useimpia meillä ystävyydellä ja kotoisasti puhutellaan. Mössöt ovat makuisa vaihtoehto leikkeleille ja juustolle leivänpäällisinä. Ja isoäidin opein niitä on helppo tehdä. Aina jotain mössöä pitäisi jääkaapista löytyä.

Bulletiini 170224

Oi, olisipa jokanaisella kotiverstaalla mies, joka olisi varustettu mm. näiden hurmaavien ja lahjakkaiden herrojen, Eddin ja Steven tietotaidoin. Eikä haittaa vaikka siistimmissä sisätiloissa eskorteeraajana olisi joku hurmaava Daniele, suurpiirteinen maailmanmies.

Bulletiini 170220

Puikot esiin! Nyt tehdään tunikamekko ja Juhannusilta-neule. Ihan omaksi iloksi ruvetaan salaystäväksi ja tarvittaessa hammaskeijuillaan. Ja muutenvaan muistetaan olla kilttejä.

Yhdenkoon helppoakin helpompi omaskappel

I have a dream! / Minulla on haave! Se on helpoista helpoin neulepaita. Normiskappeliakin helpompi. Yhdessä koossa kaikille. Muunneltavissa eripaksuisille langoille ja puikoille. Proton näen silmissäni ja sille on jo nimikin. Suunnitelmakin on.

Nimikoin kädentyöt ikiomiksi

Vaikka kädentyöt ovat sellaisenaankin uniikkia tavaraa, niiden nimikointi tai kuvalaputus customoi ne vielä vähän viehkommaksi tai ihan ikiomaksi. Monella käsityöharrastajallakin on oma valmistajanlappunsa. Olen minäkin tehnyt sellaisen, tämän viereisen. Mieluiten kuitenkin jollain keinoin ikiomistan työni sen käyttäjälle.

Skappelneuleen ohje tyttärelle kannustimeksi

Skappelneule on pyrkinyt puikoille täällä pitkään. Jälkijunassa ollaan, muut ovat aikoja sitten jo ainakin ekan skappelinsa neuloneet. Kun vieläkään en itse ole alkuun päässyt, ajattelin hehkuttaa tyttären testaamaan skappelia sillävälin, kun pohdin mistä langoista ja kangassuikaleista oman proton skappelia neuloisin.

Valentinea ystäville!

Valentinea! Vielä ehtii, vaikka illan hämärtyessä, tehdä huomiseksi ystävälle jotain pientä iloa. Tervehdyksen viestiin tai vaikka sydämellisen kirjanmerkin. 

Bulletiini 170211

Taas bulletiini sälälastissa. Nyt aiheina eilinen S-siivouspäivä, eikäkun XS-siivouspäivä, Mrs Murphyn pesula ja kuvamuistelona riemukas sessio yhdestä meidän lastenkamarista.

Ihan oma virkkuuneliömalli, DIY-ohje

Puikot vaihtuvat virkkuukoukkuun ja pumpulilankaan viimeistään kesän koittaessa. Virkkailu on vilpoisampaa kuin villanneulonta, ja virkkuutyö on näppärä ottaa ulos aurinkoon. Virkkailen mielelläni vähän niinkuin pitsiä, kun silloin ei koko ajan mennä sitä samaa, vaan välillä tapahtuu jotain. Moni malli maailmalta on koukullani kiikkunut, mutta mieluisin, aina vaan, on tämä sopivasti monikäyttöinen, omaan käsialaan ja tarpeeseen suunnittelemani.

Bulletiini 170207

Tässä kerron, että olen tehnyt lisäyksiä, päivityksiä ja täydennyksiä muutamaan aiempaan postaukseeni. Lisäksi tässä on vähän helmikuun helmiä ja irtonaista ilosilpettä, ihan muuten vaan.

Runebergin iltaa

Tämä Vänrikki Stoolin tarinat on tätini koulukirja. Hänelle se oli semmoinen koulussa pakkoluettava, tietenkin. Osia piti opetella ulkoakin. Ajan hammas on vähän nakertanut vuonna 1942 painetun, Paavo Cajanderin 1889 suomentaman, 42. painoksen kansia. Sivut ovat ehjät ja paikoin marginaaleissa on tätini läksymerkintöjä. Hyvin kelpaa lueskeltavaksi taas tänään. Ja ihan pakottamatta. 

Voi voita ja voivelia

Kokkaileva lankoni opetti kasarin alussa minutkin tekemään voivelin. Siitä pitäen on meillä levitetty itsetehtyä, voita keijumpaa ja terveellisempää, voivelia leivän päälle. Se on tosi helppo tehdä - ja mikä mikä upeinta, tietää tasantarkkaan, mistä se on tehty.

Kertymää astiakaapeissa

Heittäköön ensimmäisen lautasen (OPA!) se, joka vilpittömästi väittää, ettei astiakertymiä hänen kyökissään ole. Parittomat mukit on helppo konmarittaa, mutta sitten on näitä, vaivihkaa karttuvia kertymiä. Tavaroille vaan kertyy saman sortin kollegoja, jotka auliisti ottavat osan hommista hoitaakseen.

Tervetulshh

Vierinaapurin portilla toivotetaan tulijat tervetulleiksi. Metallilangasta kaunarilla kirjoitettu teksti on jo jonkin aikaa luettuna kuulostanut jokseenkin: tervetulshh. Ihan niinkuin pihalla olisi valomerkki annettu ja väki iloisesti ihan kaffessha. 

Neulojan kikkakori

Kun kudin on aina ollut käteni ulottuvilla, olen kaikenlaisia vinkkejä ja menettelyjä tullut kokeilleeksi. Tässä kumminkin kikkakorini parhaimmistoa, muualta opittuja ja itsekehiteltyjä. Näillä ainakin meillä lanka laulaa ja puikot tanssii.

Viktoriaanista burleskia kortilla

Kun burleski tanssi tietoisuuteeni kymmenisen vuotta sitten, mieleen tuli ensimmäiseksi vanhojen länkkärileffojen siveästi pikkutuhmat saluunaneitoset. Piipahdin nettiin selaamaan viktoriaanisia korsetteja ja naishahmoja. Löysin, L&B:n trion primadonnia, paperinukkeaskarteluun painetun kiltsikka-arkin, jossa oli ihania naisten torsoja, jalkoja, käsiä ja päitä.

Kaalipataa pepunpesuvadillinen

Nyt maistuu ja tuoksuu kaali! Sydäntalvella kokataan kaalia raasteeseen, käärylöihin, soppaan ja pataan. Jo toistamiseen, tässä tammikuussa, teki sitä mieli. Pitkään maltilla hauduteltua kaalipataa voisi onnellisena maiskutellen syödä yhdellä istumalla varmaan ainakin kolme kukkuralautasellista.

Mitäs nyt neuloisin?!

Ihan pakko keksiä jotain puikoille. Telkkarin katselu ilman neuletta on turhauttavaa. Neuloessa taas voi häpeilemättä antaa tulla vaan, ruudun täydeltä, semmoistakin moskaa, mitä kukaan ei kehtaa tunnustaa ikinä katsovansa. Kas, neuloessahan ei oikeastaan katso, vaan neuloo.

Sesarivaatteita kotiompelimosta

Sesari? Se oli se kasaria edeltävä vuosikymmen. Silloin kaavoja ei juuri kaivattu. Mittanauhalla vähän leikkuulinjaa kankaalle ja sitten vaan ompelemaan muutama helppo pala pukineeksi. Valmista tuli rennosti, sen kummemmin muotoilematta. Hulvattoman helppoa. 

Näkemiin, Joulu!

Loppiaisena sanotaan Joululle näkemiin. Istutaan ison pöydän ääreen, syödään joulujäämät, juodaan glögit ja popsitaan pois piparitalo. Ja lauletaan joululaulut naftaliiniin. 

Sitten rapsitaan steariinit pöydiltä ja kyntteliköistä, riisutaan joulu kodista ja pakataan se hyvään talteen. Kun kaikki joulukoreus on poissa, koti näyttää haikealta ja pöly pukkaa näkyviin. Laskiaiseen mennessä pitänee siivoilla, että pääsee paastoamaan puhtaalla pöydällä.