Siellä arkiruokailtiin, seurusteltiin, askarreltiin ja luettiin Aallon pyöreän pöydän ääressä, Aallon tuoleilla istuen. Mööpelit olivat kauttaaltaan lakattua luonnonväristä koivua. Niitä ajattomia käyttökalusteita, joita Aalto 1935 teki Viipurin kirjastoon.
Pöydällä oli aina pöytäliina, jonka päälle pyyhittäväksi pinnaksi isäni oli teettänyt 4-millisen lasilevyn. Jos ryömi pöydän alle, näki, että olin joskus aika pienenä tyttönä ollut pöydän alla leikkimässä kynän kanssa.
161005 käväisin pöydän alla paikalliseen taiteeseen tutustumassa. Tallella ovat, edelleen, lyijykynäilyni n. 65 vuoden takaa.
Silloin kun olin pikkujakkaralle sopivasti istumaan sopivaa kokoa, teki hoitajani minulle mieluisan lounaspöydän ruokapöydän tuolista ja antoi lautasen eteeni siitä selkänojan ja istuimen välisestä aukosta. Tuolipöydän ääressä, pikkujakkaralla istuen, ruoka maistui niin hyvältä.
Myöhemmin
Tuolit vietiin vintille, mutta pöydän halusin omaan huoneeseeni. Maalasin sen valkoiseksi. Siinä oli kiva värkkäillä kaikkea. Ja kavereita mahtui pöydän ääreen monta. Pyöreän pöydän ihanuus yksi on se, että jos väkeä tulee lisää, siirretään vaan jakkaroita kehällä vähän ulommas - ja kaikille on tilaa pöydän äärellä. Pyöreän pöydän ihanuus kaksi on, että kaikki istuvat pyöreän pöydän ääressä aina ihan samanveroisina, kun päätypaikkoja ei ole.
Pöytä ja tuolit muuttivat aikanaan mukanani miehelään. Ensimmäisessä kodissamme pöytä maalattiin mustaksi salin ruoka- ja seurustelupöydäksi. Jalkoja sahasin reippaasti matalammiksi, jotta kalustolla istuen oli hyvä syödä.
Seuraavien muuttojen myötä pöytä on oivallisesti palvellut myös sohvapöytänä, tähän-voi-laskea-kädestään-mitä-vaan-pöytänä ja kukkapöytänä.
Tuolien taival oli kyllä varmaan onnellinen, muttei ei pöydän pituinen. Kun tuolit kuleksivat nurkissa, hiffasi lasteni isi niille uusiokäytön. Tuolien jalat ruuvattiin autotallin seinälle. Niille oli niin hyvä nostaa säilöön kaikkea pitkää (rimoja, putkia yms). Muut tuolien puuosat päätyivät saunapuiksi.
Mutta se pöytä, se on pysyvä kumppanini!
Se oli sohvapöytänä kun ensimmäiset lapsenlapseni olivat pöydänkorkuisia. Lasten iloksi tuunasin sille merikartan kompassiruusuineen.
Kuvankäsittelyssä decupaseerasin pöydälle katekuvan, jossa tuulet puhaltavat purjeisiin, laivat luovivat meripetoja väistellen ja kompassiruususaarella elellään siirtomaa-aikaa
Pöydän ilmansuunnat oli kotipaikalla kalibroitu osoittamaan jetsulleen oikein.
 |
| Kompassiruusu decupaseerattuna Aallon pyöreään pöytään |
No joo-joo, kuulin kyllä miesarkkitehtikaverini mitä-tuohon-nyt-enää-voisi-korrektisti-sanoa-tuhinan vierelläni kun iloisena esittelin hänelle merenkulkijoille tuunattua aallonpöytääni.
Ollaan niin hyvää pöytää tänäänkin
Nykyisin pöytä on paras pöytä pihallani. Aallon alkuperäinen jaksaa hyvin edelleen. Se kannatelee halkaisijaltaan itseään isompaa pöytälevyä. Pöytälevyjen välissä on peltiset kurkkupurkit, jotka korottavat sen isomman pöytälevyn tarjoilut sopivalle korkeudelle. Väliin rakentui samalla kurkkupurkkien korkuinen jemmatila, jossa vaihtaripöytäliina voi odottaa vuoroaan. Eikä Aallonpöydän selkä ole katkennut, vaikka kortena keossa on vielä karusellilevy, jolla evään saa aina kurottelematta pyöriteltyä saatavilleen.
 |
| Liki 70 vuotias Aallon pyöreä pöytä, still going strong |
Eikä sitä koskaan tiedä mitä kaikkea tämä lapsuuteni keittiönpöytä vielä kokeekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti